Eurooppalainen sopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä voimaan Suomessa 1.9.

Faron sopimuksen mukaan kulttuuriperinnön tärkeys ja arvokkuus muodostuu siitä, mitä se merkitsee ihmisille, yhteisöille ja yhteiskunnalle - kulttuuriperinnön itseisarvoa unohtamatta.

Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä, eli tutummin Faron sopimus, allekirjoitettiin Portugalissa 2005. Tällä hetkellä sopimuksen on allekirjoittanut 23 neuvoston jäsenvaltiota ja voimaansaattamisen on saanut päätökseen 18 jäsenvaltiota, tuoreimpana tulokkaana Suomi.

Sopimuksen mukaan kulttuuriperinnön merkitys muodostuu muun muassa siitä, mihin sitä käytetään sekä siitä, mitä arvoja se heijastaa. Tämä näkökulma kytkeytyy kulttuuriperintötutkimuksessa jo kymmenisen vuotta keskiössä olleeseen tulkintaan kulttuuriperinnöstä prosessimaisena, elävänä ja dynaamisena.

Sopimuksen lähtökohtana ovat ihmisoikeudet sekä erityisesti sivistyksellisiin oikeuksiin kuuluva oikeus osallistua kulttuuriperintöön. Faron sopimus mahdollistaa ja rohkaisee. Käytännössä tämä näkyy siinä, että osallisuus kulttuuriperintöön ymmärretään hyvin laajasti. Sopimuksen 12 artiklan mukaan ”osapuolet rohkaisevat jokaista osallistumaan kulttuuriperinnön tunnistamiseen, tutkimukseen, tulkintaan, suojeluun, säilyttämiseen ja esittelemiseen ”. Saavutettavuutta esitetään parannettavaksi erityisesti nuorten ja vähäosaisten keskuudessa.

Suomessa voimaansaattaminen alkoi jo vuonna 2014, jolloin käynnistettiin taustaselvityshanke. Nyt, neljä vuotta myöhemmin on siis myös juhlan paikka. Taustaselvityshankkeen toteuttivat yhteistyössä Museovirasto ja Kotiseutuliitto ja sen tuloksia on koottu julkaisuun Kohti kestävää kulttuuriperintötyötä (Museovirasto 2014, toim. Salmela, Matikka, Latvala, Kauppi)

Hankkeessa mukana olleen tutkijan Pauliina Latvala-Harvilahden ja hankkeen kummin, dosentti Katriina Siivosen mukaan ”Faron sopimus kuuluu kaikille”. Se tarkoittaa, että sopimuksen viesti on olennainen kulttuuriperintöalalla toimivien yksilöiden, yhteisöjen ja hallinnon edustajien kannalta, mutta myös muilla aloilla.

Sopimus rinnastuu ajankohtaiseen kulttuuriperintökeskusteluun ja muun muassa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevaan yleissopimukseen siinä, että molemmissa korostuu muita alan sopimuksia enemmän yhteisöjen rooli. Faron sopimus tarjoaa lisää välineitä käsitellä materiaalisen ja immateriaalisen kulttuuriperinnön välistä vuorovaikutusta, kulttuuriperinnön merkitysten ja arvojen muodostumisen prosessia sekä kulttuuriperinnön roolia yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan välisissä suhteissa ja niiden muutoksessa.    

Miten tästä eteenpäin?

Sopimuksen merkitys määräytyy loppujen lopuksi siitä, miten se ohjaa kulttuuriperintöpolitiikkaa, käytäntöjä ja toimintaa. Sopimus antaa hyvät lähtökohdat kulttuuriperintötyön kehittämiselle yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa suuntaan.

Faron sopimuksen mukaan kulttuuriperinnöllä on keskeinen rooli rauhallisen ja demokraattisen yhteiskunnan rakentamisessa ja kestävän kehityksen ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämissä (1. artikla) ja sopimus ohjaa tarkastelemaan jokapäiväistä kulttuuriperinnön parissa tehtävää työtä ja toimintaa tästä näkökulmasta.

Faron sopimus haastaa tarkastelemaan myös sitä, miten kulttuuriperintötyö ja -toiminta on meillä organisoitu: miten yhteistyö eri toimijoiden välillä toimii ja missä on kehitettävää? Sopimus suosittaa muun muassa sellaisten innovatiivisten tapojen kehittämistä, joilla viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä muiden, esimerkiksi vapaaehtoisten sekä kansalaisjärjestöjen kanssa. Asiantuntijuuden tunnistaminen ja keskinäinen jakaminen tarjoavat oivan lähtökohdan tälle työlle.

Sopimus herättää myös pohtimaan, mitä itse asiassa ovat tulevaisuuden kulttuuriperintöyhteisöt? Tai millaisia niiden tulisi olla?

Yhteiskunnallisen merkityksen korostuminen tarkoittaa myös sitä, että sopimuksen toimeenpanoon tarvitaan laaja joukko ihmisiä ja toimijoita eri aloilta. Se kannattaakin ehdottomasti lukea sekä käynnistää sen pohtiminen, miten sitä voi toteuttaa omassa toiminnassa.

#faronsopimus

Hanna Lämsä. Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Museovirastossa.

Kuvassa: osastonjohtaja Mikko Härö, ylitarkastaja Mirva Mattila ja ylijohtaja Riitta Kaivosoja juhlistavat yhdessä taustaselvityshankkeen tekijöiden, kummien sekä projekti- ja tukiryhmän jäsenten kanssa Faron sopimuksen voimaantuloa Museovirastossa 5.9.

Lisätietoa:

Kohti kestävää kulttuuriperintötyötä (Museovirasto 2014, toim. Salmela, Matikka, Latvala, Kauppi) https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/kohti-kestavaa-kulttuuriperintotyota.pdf
Sopimusteksti: http://vanha.nba.fi/fi/File/2561/euroopan-neuvoston-puiteyleissopimus.pdf Euroopan neuvoston sivuilla: https://www.coe.int/en/web/culture-and-heritage/faro-convention
Hallituksen esitys: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_87+2017.aspx#SisaltoKuvaus
Opetus- ja kulttuuriministeriö: https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/faron-sopimus-voimaan-suomessa