Tärkeää ja säilyttämisen arvoista – valtaosa ihmisistä näkee kulttuuriperinnön voimavarana

Tammikuussa julkaistu valtakunnallinen kulttuuriperintöbarometri osoitti suomalaisten suhtautuvan positiivisesti kulttuuriperintöön ja sen säilyttämiseen. Vaikka kulttuuriperintö on aina yksilöllisesti miellettävä käsite, antoi laaja kyselytutkimus varsin selkeitä suuntaviivoja siitä, mitä suomalaiset pitävät kulttuuriperintönään ja kuinka tärkeänä he sitä pitävät.

Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet sanan ”kulttuuriperintö”? Kulttuuriperinnön tutkijat yhdistävät sanaan prosessin, jossa jonkin asian omakseen tunteva yhteisö liittää kyseiseen asiaan itselleen tärkeitä merkityksiä ja arvoja. Asiat siis muuttuvat kulttuuriperinnöksi vasta keskustelun myötä. Kukin meistä kokee kulttuuriperinnön kuitenkin omalla tavallaan. Yhdelle merkityksellistä voi olla oman suvun historia, toiselle jokin tärkeäksi kokemansa harrastus, maisema tai taiteen laji. 

Museoviraston ja ympäristöministeriön teettämässä kulttuuriperintöbarometrissä vastaajat saivat valita, millaisia asioita kulttuuriperintöön ja kulttuuriympäristöön liittävät. Barometrin perusteella kulttuuriperintö tarkoittaa suomalaisille ensisijaisesti aineettomia kulttuurin ilmentymiä, kuten tapakulttuuria, yhteisiä kertomuksia ja tarinoita sekä kieltä. Kulttuuriperintö elää ympärillämme ja vaikuttaa arkeemme päivittäin.

Kulttuuriperintöbarometrin 2017 vastaajien näkemyksiä kulttuuriperinnöstä

Kulttuuriperintö tunnetaan

Ihmiset tiedostavat kulttuuriperinnön olemassaolon. Barometrin perusteella jopa 66 % suomalaisista pitää kulttuuriperintöä tuttuna asiana. Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja eurooppalaisten arvostusta kulttuuriperintöään kohtaan. Jos suomalaiset jo tuntevat oman perintönsä ja arvostavat sitä, miksi kulttuuriperinnöstä kannattaa käydä näin laajamittaista julkista keskustelua? 

Barometrin mukaan kokemus tuo varmuutta kulttuuriperinnön määrittelyyn, sillä käsite tunnetaan sitä paremmin mitä iäkkäämpi ihminen on. Alle 30-vuotiaista asiaa pitää itselle tuttuna 56 %, kun vastaava arvio on yli 65-vuotiailla 81 %. Käsitteen tuntemiseen vaikuttavat myös vastaajan koulutus ja taloudellinen tilanne. Akateemisesti koulutetusta väestöstä 82 % pitää kulttuuriperintöä tuttuna käsitteenä, kun taas perustason koulutuksen saaneilla luku on 55 %. Vastaavasti hyvin toimeen tulevista käsitteen tuntee 72 % ja ihmisistä, jotka joutuvat ajoittain tai lähes aina tinkimään hankinnoistaan, 58 %. Sukupuolten välillä eroa käsitteen tuntemuksessa ei sentään ole. 

Onko kulttuuriperintö sitten jossain määrin elitistinen käsite? Kyse ei ole siitä, sillä vaikka esimerkiksi kulttuuriperintövuoden yhteydessä käsitteen alle liitetään kaikki mahdolliset kulttuurimme ilmentymät: taide eri muodoissaan, kulttuuriympäristö ja monumentit, tavat, digitaalinen kulttuuri, elinkeinot ja harrastukset, barometrin vastauksissa korostui kulttuuriperinnön arkisuus ja rooli jokapäiväisessä elämässämme. Kyse ei ole pelkästä tiedon välittämisestä, vaan ennen muuta siitä, että meidän kaikkien kokemus osallisuudesta kulttuuriperintöön vahvistuisi. Jotta pystyy näkemään, täytyy ensin osata katsoa. 

Kulttuuriperintö on yhteistä hyvää. Se tuo vastapainoa kaupallisille ja individualistisille intresseille, vaikka tosiasiassa kulttuuriperintö on myös merkittävä työ- ja elinkeinopoliittinen voimavara sekä esimerkiksi matkailun valttikortti. Tietoisuuden lisääminen on tarpeen, sillä kulttuuriperinnön ja sen myönteisten vaikutusten tiedostaminen auttaa ihmisiä näkemään sen, mikä heidän arjessaan on tärkeää ja merkityksellistä – itsensä lisäksi myös muille. 

Miksi kulttuuriperintöä täytyy vaalia?

Kulttuuriperintöbarometrin perustella keskeisimmät asiat, jotka suomalaiset mieltävät kulttuuriperinnöksi, ovat aineettomia ja arkisia. Vain häviävä osa ympärillämme olevasta kulttuuriperinnöstä päätyy museoiden kokoelmiin tai suojellaan sellaisenaan säilytettävänä asiana. Kulttuuriperintö elää: tavat muuttuvat ihmisten ja yhteiskunnan mukana, eri ammatit ja harrastukset imevät itseensä uusia vaikutteita ja ympäristö mukautuu käyttäjiensä muuttuviin tarpeisiin. Nykyään kulttuuriympäristön suojelullakin pyritään hallittuun muutokseen toimintaa rajoittavana koetun ehdottomuuden sijaan. 

Ihmisten asenteet kulttuuriperinnön säilyttämistä kohtaan ovat silti selkeästi säilyttämistä kannattavia. Valtaosa suomalaisista (87 %) pitää kulttuuriperinnön säilyttämistä joko erittäin tai melko tärkeänä asiana. Erittäin tärkeänä asiana kulttuuriperinnön säilyttämistä pitää peräti 50 % suomalaisista. Myös vaalimishalussa näkyy vastaajan ikä ja koulutustausta: yli 65-vuotiaista 84 % pitää kulttuuriperinnön säilyttämistä tärkeänä, kun taas alle 30-vuotiailla vastaava luku on 52 %. Naisille kulttuuriperinnön säilyttäminen on tärkeämpää kuin miehille. Sen sijaan kaupungeissa ja maaseudulla asuvien kesken eroa kulttuuriperinnön tärkeänä kokemisessa ei ole. 

Kulttuuriperintöbarometrin 2017 tuloksia.

Säilyttämismyönteisyys tuntuu tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa jopa yllättävältä. Miksi kulttuuriperintöä arvostetaan niin paljon? Kulttuuriperintöbarometrin perusteella syy voi löytyä siitä, että valtaosa (84 %) suomalaisista ajattelee, ettei kulttuuriperinnön arvoa voi mitata rahassa. Eri mieltä asiasta on vain 5 % ihmisistä. Suuri samanmielisyys vallitsee myös siitä, että kulttuuriperintö on tärkeää eri alueiden maineelle (72 %), että se pitää ottaa huomioon nykyistä enemmän kaupunkeja kehitettäessä (68 %) ja että kulttuuriperintö lisää ihmisten välistä ymmärrystä (68 %). 

Ilahduttavinta on, ettei kulttuuriperinnön vaalimisen ajatella häiritsevän kehitystä tai toiminnan vapautta. Vain 14 % suomalaisista näkee kehityksen ja kulttuuriperinnön ristiriidassa keskenään. Vastaavasti 58 % ajattelee kaupungistumisen luovan uusia kulttuuriperinnön muotoja, 62 % näkee sen edistävän ihmisten hyvinvointia ja 42 % sanoo kulttuuriperinnön vaalimisen olevan taloudellisesti kannattavaa. Kulttuuriperintö onkin aluetaloudellinen voimavara ja hyvinvoinnin lähde, jonka potentiaalia kannattaa hyödyntää.

 

Aura Kivilaakso
FT, erikoissuunnittelija
Museovirasto